Toivottavat lumiturvat koko perheen kera

Lisäksi muutama kuva meidän perheen uudesta harrastuksesta:

Niinpä; karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri, teiden tukko.....

Vaunu on nyt kausipaikalla Vuokatissa ja kesällä on tarkoitus kiertää ympäri Suomea mm. agilitykisoissa.

Ulkoilumahdollisuudethan Vuokatissa ovat rajattomat, vain mielikuvitus rajana ja Vilmalta sitä ei ainakaan puutu  

Täältä meidät siis löytää loppu talven ja kevään aikana melkein joka viikonloppu. Lämmintä juomista on aina tarjolla, Tervetuloa!

Lauantaiaamuna kolmenkymmenen asteen pakkasessa suunnistimme kuonot kohti Kuopioo. Täytyy tunnustaa, että jos ratoja olisi ollut vain yksi tai kaksi, niin lähtemättä olisi jäänyt. Autoa tuli eniten sääliksi, jätää se koko päiväksi seisomaan pakkaseen! Kisapaikka oli kuitenkin ihanan lämmin sisätila (mikä on meidän korkeuksilla luksusta) niin eihän meillä kisaajilla mitään hätää ollut. Ja autokin toi meidät turvallisesti takaisin kotiin

Maksit saivat kerrankin vuoron aloittaa ja meidän numeromme oli alkupäässä (11), joten kauan ei tarvinnut jännittää. Ensimmäinen agirata meni ihan hyvin, ajatellen ettei kahteen viikkon oltu päästy harjoittelemaan pakkasten takia ja Ressulla riitti virtaa...milloinkas ei riittäisi :D Yksi riman pudotus tuli puolessa välissä ja olinkin melkein tuulettamassa ennen toiseksi viimeisenä olevaa keinua; Ressu ei todennäköisesti kuullut komentoa KEINU, eikä hidastus komentoakaan, koska sellaisella vauhdilla keinu tultiin lentokeinuna alas => tähän kisa sitten loppui ja hylkyhän siitä tuli.

Toinen startti alkoi minun hitaalla reakomisella ja Ressu kerkesi valita väärän pään putkesta. Yritimme vauhdilla loppuun mutta kyllä siinä motivaatio putosi ja se näkyi rimojen räiskinnällä puolessa välissä ja edelleen lentokeinuna

Viimeinen rata olikin hyppäri ja siihen olen kokonaisuutena myös tyytyväinen. Renkaalle ohjaus oli minulta myöhässä ja siitä johtui myös huolimaton ohjaus putkeen => hylky.  Viime kisoissa vaivanneet kepit sujuivat kuin rasvattu nyt joka radalla, joten hyvillä mielen tulimme kotiin. Ensimmäinen ja viimeinen rata siis kaikille nähtävillä, keskimmäinen räpellys ei ole lasten katseltavaa.

Harjoittelu jatkuu.....

Vuosi alkoi Ressulla Kajaanin tamminäyttelyllä ja ilta-agilitykisalla. Muutamaa päivää ennen näyttelyä Ressu täytti kaksi vuotta ja "pääsi" osallistumaan isänsä Hugon rinnalla avoimeen luokkaan. Kehässä oli useampia mahtavia perrouroksia ja Ressu! Totisesti näytti siltä kuin Ressu olisi eksynyt aivan väärään paikkaan, meidän oma ruipelo ;D Marja Talvitie oli tiukka tuomari mutta kyllä Ressun arvostelu silti oli aivan oikea; kevytrakenteinen ja tarvitsee paljon aikaa kehittyäkseen, H. Hugo sai EH ja oli avoimen luokan urosten kolmas.

Illalla oli sitten vuorossa agilityrata Ritva Herralan käsialaa. Rata oli helppo ja sitäkin enemmän harmittaa, että Ressu ei hallitse keppien aloitusta. Ensimmäisestä välistä oikein sisään mutta sitten vauhdilla ohi! Kolmannella kerralla (vasta) kepit sujuivat hyvin ja todella vauhdikkaasti ja pääsimme jatkamaan rataa. Loppu menikin tosi hienosti, (aivan upeat kontaktit JEE!) ja olin ihan tyytyväinen maalissa. Tuloksena 5 kepeiltä ja reilu sekuntti yliaikaa... No helmikuun alussa otamme uusiksi Kuopiossa. Sitä ennen Rumarakki käy meitä kouluttamassa pari kertaa ja jospa saisimme Mikolta ja Salmelta sellaiset ohjeet, että kepit alkavat sujua!

Viime keskiviikkona Niina ajoi Kajaanista illaksi lenkkiseuraksi. Kävimme koirien (kaikkien viiden) kanssa jäällä kävelemässä ja koirat saivat jousta vapaana. Lumi tarttui mukavasti turkkeihin ja teimmekin tiimityötä lenkin jälkeen pesuhuoneessa, että saimme koirista salonkikelpoiset :) Meidän perheen pikkulikat ovat nyt sitten ihan myytyjä; vuorotellen ja välillä yhtäaikaa Doris, Deli ja Hugo nauttivat rapsutteluista ja jos tytöiltä olisi kysytty, Niina olisi voinut jättää koiransa meille! Aivan ihan lutuisia halinalleja! Valitettavasti yhtään valokuvaa ei älytty ottaa mutta jospa ensi kerralla.

Niin paljon mahtui taas vuoteen tähän,jota on jäljellä enää ihan vähän.Sä enkelin siivin uuteen vuoteen kulje ja keskiyöllä toivoen silmäsi hetkeksi sulje.Anna kauniiden toiveiden sua uudele vuodelle kantaa ja seikkailumielellä katso mitä se sulle antaa.

Ensin iso kiitos kaikille Heidiä muistaneille!!  Te kaikki ihanat vieraat teitte juhlasta ikimuistoisen

Lakkiaiset on siis onnistuneesti vietetty ja lopultakin niistä toivuttu. Nyt voi jo alkaa jouluakin valmistelemaan ;D

Meille perinteiseen (jouluhan on täynnä perinteitä) tapaan kävimme viime lauantaina kuusenhakureissulla. Sää oli aivan päinvastainen kuin vuosi sitten; lämmintä oli pari astetta, vettä satoi välillä ja maa oli vain ohuen lumikerroksen peitossa.

Osku valmiina kuin partiopoika.

Vilma näyttää mikä kuusi otetaan.

Kuusenkaatoa odotellessa, Vilma jouti leikkimään koirien kanssa.

Pojat vauhdissa.

Kuusenkantajat töissä!

Kukkulan kuninkaat ja kuningattaret

Ja loppuun vielä ohje kuinka joulua vietetään, itse aion toteuttaa tuota mahdollisimman hyvin!

           JOULUPATJA

Viime lauantaina kävimme Ressun kanssa Kuopiossa HuPun kisoissa kokeilemassa onnea kolmella radalla (kaksi agia ja hyppäri). Kisat olivat sisätiloissa Musti & Mirri-areenalla, jossa emme aikaisemmin ole koskaan käyneetkään. Ressu on jo oppinut eri paikkoihin eikä nytkään ollut moksiskaan ympäristöstä. Minulle luksusta oli vessa, joka sijaitsi aivan radan vieressä ja johon ei tarvinnut jonottaa; kumma miten usein sitä kisapäivänä pitääkin vessassa juosta :)

Eka startti meiilä meni taas koheltaessa. miksi minun pitääkin lähteä siihen Ressun kiireeseen mukaan, kun siitä ei seuraa kuin kieltoja, pudonneita rimoja ja keppien ohi porhaltamista! Tulos oli siis hylky.

Toinen rata alkoi Ressun varastamisella mutta tällä kertaa sain vielä rytmistä kiinni, hetkeksi, kunnes taas ohjaus ennen muuria oli myöhässä! Ressu kuitenkin pelasti tilanteen ja sitten päästiinkin kepit kunnialla. Seuraavaksi ohjasin Ressun pituudelle huitaisten ja tuloksena kielto, kun jouduimme hakemaan vauhtia peruuttaamalla. Lopussa riman pudotus ja hypyltä kielto ja minulla luovuttaminen loppusuoralla....maaliin asti kuitenkin päästiin ja saatiin meidän eka tulos = 15! Rata on tässä nähtävänä, katsokaa vaaleanpunaisten lasien läpi niin näyttää paremmalta  Kaiken tuon huitomisen jälkeenkin ihanneaika vielä alittui neljällä sekunnilla...

Hyppäri meni sitten niin persiilleen ettei sitä edes itse viitsi katsella: alkoi Ressun törkeällä varastamisella ja päättyi rimojen pudottamiseen -> hylky! Nyt meillä harjoitellaan lähtöjä, lähtöjä, lähtöjä ja keppejä.

Kuuluu meille tosi hyvääkin ja on syykin miksi päivitykset ovat vielä harvemmassa kuin aikaisemmin: meillä vietetään ensi perjantaina 2.12 Heidin lakkiaisia! Järjestelyyn ja kaikenlaiseen laittoon ja siivoukseen menee yllättävän paljon aikaa mutta on se kaikki sen väärti. Kyllä täällä on ylpeitä vanhempia vanhimmasta tyttärestään!

Lauantaiaamuna suuntasimme Kajaaniin kisoihin. Yöllä oli ollut pakkasta, joten onneksi Jennillä oli autossa kitkarenkaat. Tie olikin paikoin tosi liukas ja päivälle oli Kajaaniin vielä luvattu räntäsadetta. Meidän onneksi sade alkoi vasta ensimmäisten luokkien jälkeen.. 

Kisapaikkana oli raviradan vieressä oleva maneesi, jonka pohja olikin tosi hyvä vain hieman pehmeä. Ensimmäinen rata oli agirata ja toinen hyppäri.Tuomarina toimi Anders Virtanen. Itse kyllä tykkäsin kovasti hänen radoistaan vaikkei tulosta syntynytkään. Eka radalla kompastuskivi oli kepit, jotka onnistuivat vasta kolmannella yrittämällä ja pari riman pudotusta minun huitomisen seurauksena. Toisella radalla kepit menivät upeasti mutta kielto otettiin putkelta sekä kaksi kieltoa pussilta (?). Kokonaisuuteen olin todella tyytyväinen, sillä Ressu oli kuulolla, kontaktit mahtavat ja nuo toisen radan kepit siis kruunasivat päivän :) Nyt harjoittelu maistuu ja innolla odotamme uusia kisoja!

Eilen Ressu osallistui ensimmäisiin virallisiin kisoihin. Päivän aikana oli neljä starttia ja tavoitteena oli yksi onnistunut rata. Ihan tavoitteisiin ei päästy mutta paljon onnistumisiakin päivän aikana tuli. Kahdella ensimmäisellä radalla tuomarina oli Minna Räsänen ja kahdella viimeisellä Minna Väyrynen.

Ensimmäinen startti oli agilityrata ja minua ainakin jännitti ihan kamalasti. Ressu pysyi kiitettävästi lähdössä ja alku sujui kohtalaisesti; isoilla kaarroksilla ja muutamia rimoja pudottaen. Nyt joku jo sanoisi, että lopeta eteneminen, kun rimat putoavat mutta en minä raaskinut. Puomin kontakti meni loistavasti, samoin A:n. A.n jälkeen oli hyppy, josta rima putosi ja sitten ne minun pelkäämäni kepit; aloitus loistava mutta toiseksi viimeisestä välistä ulos ja eikun aloita alusta. Kolmannella yrittämällä vasta sujui mutta sitten olikin korvat hävinneet jonnekin. Putkesta tultaessa Ressu meni väärälle hypylle ja sieltä keinulle (en jostain syystä antanut keinu-käskyä ollenkaan), joka tultiin pysähtymättä alas. Se rata loppui siihen. Otin Ressua niskasta kiinni ja talutin pois radalta.

Toinen oli hyppäri. Nyt jälkikäteen harmittaa miksen lopettanut sitä rataa heti alkuunsa, koska Ressu varasti heti alussa ja se on jo sen merkki, että korvia ei ole. Kaksi ensimmäistä estettä olivat hyppyjä mistä tultiin kepeille. Ressu siis varasti ja koska minä en ehtinyt reakoida tarpeeksi nopeasti, se juoksi suoraan minun jalkoja päin. Tuloksena venähtänyt nilkka :(  Kuitenkin rata jatkui siitä suoraan kepeille, jotka sujuivat tosi mallikkaasti. Ainut positiivinen asia tältä radalta! Muutaman esteen jälkeen Ressu päätti suorittaa aivan oman ratansa ja jälleen jätimme suorituksen kesken.

Kolmas oli taas agirata ja nyt odotukset olivat korkeammalla. Mutta jälleen kerran Ressu varasti lähdöstä ja sen seurauksena suoritti putken väärin päin. No, millään ei enää ollut väliä ja jatkoimme rennosti eteenpäin. Kontaktit onnistuivat jälleen hienosti ja samoin rimat pysyivät ylhäällä mutta kepit jälleen vasta toisella yrittämällä.

Neljäs rata oli hyppäri ja melkoinen valssipyöritys. Puoleen väliin olimme jollain lailla kartalla mutta nilkka alkoi jo tosissaan ilmoitella olemastaolostaan ja jäin pahasti Ressun jälkeen, jolloin taas meno putken väärään päähän. (eikö ollutkin hieno selitys) Loppu meni muuten mutta ne kepit....taas vasta toisella yrityksellä!!! Arvatkaa mitä meillä seuraavaksi treenataan???

Niin kai se on, että Ressulla (sekä ohjaajalla) on intoa enemmän kuin taitoa ja kisatilanne on aina eri kuin treenit... Sen verran masokisti ihmisen kuitenkin pitää olla, että uutta ilmoa vaan kehiin ja kisaamaan!!

28.9 Sawon Tassut järjesti kolmannet möllikisat. Tällä kertaa myös Veera osallistui Oskun kanssa alkeismölliin. Startti oli Veeran ensimmäinen ja onnistui jännittämisestä huolimatta hienosti  vain harmittava ensimmäisen riman pudotus, pudotti koirakon pois palkinnoilta...

Ressu otti osaa mölliluokkaan. Kokonaisuus oli hyvä, vain putkelle väärin päin lehetettäessä tuli ylimääräinen ympyrä ja siitä kielto. Kontaktit onnistuivat suunnitellusti eli huipusti! Siitä ei nyt videopätkää ole mutta olemme ilmoittautuneet ensimmäisiin virallisiin kisoihin (25.9, ACElla) ja yritän saada sieltä kuvamateriaalia. Peukkuja voi alkaa jo pitää...