Ressun terveystuloksista tuli lonkka- ja kyynärlausunnot:

Vielä kunhan kilpparit olisivat ok niin sitten....

Eilen Ressu kävi pieneläinklinikalla lonkka- ja kyynärkuvissa ja samalla otettiin kilpparinäytteet. Nyt jännityksellä odotamme tuloksia. Joku torvi ei älynnyt samalla otattaan PRA- näytettä, joten jos muut tulokset ovat ok, menemme sitten uudestaan...   Alla Ressu klinikalla untenmailla

Huomenna menemme yllätys, yllätys: Vuokattiin, joten kaikille:

Iloista Pääsiäistä!

Viikonloppu vietettiin jälleen Vuokatissa. Lauantain sää oli pilvinen, joten hiihtoretken sijaan olimme pulkkamäessä ja Katinkullan kylpylässä.

Sunnuntaina aurinko sitten paistoi täydeltä terältä ja koko porukka lähdimme hiihtoretkelle Katinkullan aurinkoladulle.

Ressu ei olisi millään malttanut pysyä jonossa ja välillä pitkin ottaa vauhtipätkiä latua edestakaisin.Minähän en siis suksiini pitovoidetta tarvitse, kun Ressu pitää huolen eteenpäin menosta. Minä vain seison ja yritän kontrolloida vauhtia! Osku taas oli tyytyväinen rauhallisempaan vauhtiin ja nautti lähinnä makkarasta taukopaikalla

Makkaranpaisto on tärkeää puuhaa ja siihen pitää keskittyä kunnolla...

Lomaviikko on takana ja nyt vain kuvista katsellaan miten hauskaa meillä oli :)

Keskiviikkona oli ihanan aurinkoinen päivä ja lämmintä St. Gallenissa noin 15 astetta. Otimme junalla suunnan kohti alueen korkeinta vuorta, Säntistä. Junalla pääsimme puoleen väliin, jonka jälkeen vaihdoimme linja-autoon ja loppumatkan menimme isolla gondolihissillä. Pakkasta ylhäällä 2502 metrin korkeudessa oli viisi astetta ja kova tuuli, mutta se ei maisemien ihailua haitannut!

Täältä voi ihailla kuuden eri maan ( Sveitsin, Saksan, Ranskan, Italian, Lichtensteinin ja Itävallan) alppien huippuja.

Petran kummitäti Anu, Petra ja minä sekä huikeat maisemat

Tuolla jossain ylhäällä olimme ja alla palkinto korkeanpaikankammoiselle, kun uskalsi hienosti aivan ylös asti (eli minulle )!

Kolme yötä enää ja sitten matkaan. Ensin lennämme Zürichiin ja sieltä junalla St. Galleniin. Kahdelle "maailmanmatkaajalle" on tulossa ihan huippu reissu!

Ensin vielä viikonlopuksi Vuokattiin hiihtelemään jottei matkajännitys pääse liian suureksi

Toivottavat lumiturvat koko perheen kera

Lisäksi muutama kuva meidän perheen uudesta harrastuksesta:

Niinpä; karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri, teiden tukko.....

Vaunu on nyt kausipaikalla Vuokatissa ja kesällä on tarkoitus kiertää ympäri Suomea mm. agilitykisoissa.

Ulkoilumahdollisuudethan Vuokatissa ovat rajattomat, vain mielikuvitus rajana ja Vilmalta sitä ei ainakaan puutu  

Täältä meidät siis löytää loppu talven ja kevään aikana melkein joka viikonloppu. Lämmintä juomista on aina tarjolla, Tervetuloa!

Lauantaiaamuna kolmenkymmenen asteen pakkasessa suunnistimme kuonot kohti Kuopioo. Täytyy tunnustaa, että jos ratoja olisi ollut vain yksi tai kaksi, niin lähtemättä olisi jäänyt. Autoa tuli eniten sääliksi, jätää se koko päiväksi seisomaan pakkaseen! Kisapaikka oli kuitenkin ihanan lämmin sisätila (mikä on meidän korkeuksilla luksusta) niin eihän meillä kisaajilla mitään hätää ollut. Ja autokin toi meidät turvallisesti takaisin kotiin

Maksit saivat kerrankin vuoron aloittaa ja meidän numeromme oli alkupäässä (11), joten kauan ei tarvinnut jännittää. Ensimmäinen agirata meni ihan hyvin, ajatellen ettei kahteen viikkon oltu päästy harjoittelemaan pakkasten takia ja Ressulla riitti virtaa...milloinkas ei riittäisi :D Yksi riman pudotus tuli puolessa välissä ja olinkin melkein tuulettamassa ennen toiseksi viimeisenä olevaa keinua; Ressu ei todennäköisesti kuullut komentoa KEINU, eikä hidastus komentoakaan, koska sellaisella vauhdilla keinu tultiin lentokeinuna alas => tähän kisa sitten loppui ja hylkyhän siitä tuli.

Toinen startti alkoi minun hitaalla reakomisella ja Ressu kerkesi valita väärän pään putkesta. Yritimme vauhdilla loppuun mutta kyllä siinä motivaatio putosi ja se näkyi rimojen räiskinnällä puolessa välissä ja edelleen lentokeinuna

Viimeinen rata olikin hyppäri ja siihen olen kokonaisuutena myös tyytyväinen. Renkaalle ohjaus oli minulta myöhässä ja siitä johtui myös huolimaton ohjaus putkeen => hylky.  Viime kisoissa vaivanneet kepit sujuivat kuin rasvattu nyt joka radalla, joten hyvillä mielen tulimme kotiin. Ensimmäinen ja viimeinen rata siis kaikille nähtävillä, keskimmäinen räpellys ei ole lasten katseltavaa.

Harjoittelu jatkuu.....

Vuosi alkoi Ressulla Kajaanin tamminäyttelyllä ja ilta-agilitykisalla. Muutamaa päivää ennen näyttelyä Ressu täytti kaksi vuotta ja "pääsi" osallistumaan isänsä Hugon rinnalla avoimeen luokkaan. Kehässä oli useampia mahtavia perrouroksia ja Ressu! Totisesti näytti siltä kuin Ressu olisi eksynyt aivan väärään paikkaan, meidän oma ruipelo ;D Marja Talvitie oli tiukka tuomari mutta kyllä Ressun arvostelu silti oli aivan oikea; kevytrakenteinen ja tarvitsee paljon aikaa kehittyäkseen, H. Hugo sai EH ja oli avoimen luokan urosten kolmas.

Illalla oli sitten vuorossa agilityrata Ritva Herralan käsialaa. Rata oli helppo ja sitäkin enemmän harmittaa, että Ressu ei hallitse keppien aloitusta. Ensimmäisestä välistä oikein sisään mutta sitten vauhdilla ohi! Kolmannella kerralla (vasta) kepit sujuivat hyvin ja todella vauhdikkaasti ja pääsimme jatkamaan rataa. Loppu menikin tosi hienosti, (aivan upeat kontaktit JEE!) ja olin ihan tyytyväinen maalissa. Tuloksena 5 kepeiltä ja reilu sekuntti yliaikaa... No helmikuun alussa otamme uusiksi Kuopiossa. Sitä ennen Rumarakki käy meitä kouluttamassa pari kertaa ja jospa saisimme Mikolta ja Salmelta sellaiset ohjeet, että kepit alkavat sujua!

Viime keskiviikkona Niina ajoi Kajaanista illaksi lenkkiseuraksi. Kävimme koirien (kaikkien viiden) kanssa jäällä kävelemässä ja koirat saivat jousta vapaana. Lumi tarttui mukavasti turkkeihin ja teimmekin tiimityötä lenkin jälkeen pesuhuoneessa, että saimme koirista salonkikelpoiset :) Meidän perheen pikkulikat ovat nyt sitten ihan myytyjä; vuorotellen ja välillä yhtäaikaa Doris, Deli ja Hugo nauttivat rapsutteluista ja jos tytöiltä olisi kysytty, Niina olisi voinut jättää koiransa meille! Aivan ihan lutuisia halinalleja! Valitettavasti yhtään valokuvaa ei älytty ottaa mutta jospa ensi kerralla.

Niin paljon mahtui taas vuoteen tähän,jota on jäljellä enää ihan vähän.Sä enkelin siivin uuteen vuoteen kulje ja keskiyöllä toivoen silmäsi hetkeksi sulje.Anna kauniiden toiveiden sua uudele vuodelle kantaa ja seikkailumielellä katso mitä se sulle antaa.