Viikonloppu mennä hujahti nopeasti Kokkolassa agikisoissa. Perjantaina puolilta päivin meitä lähti kolme henkeä ja neljä koiraa (yksi mini ja kolme maksia) ahtautuneena autoon telttoineen ym. tarvikkeineen ehtiäkseen iltastarttiin. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen jouduimmekin ajamaan koko matkan yhtäkyytiä jotta juuri ja juuri ehdimme koko lähtöön. Meillä makseilla oli startit ensin ja liekö kiire vaikuttanut, kun mm. rimoja putosi vaikka tulokset saatiinkin. Mutta Merja ja Väinö näyttivät heti mitä osaavat ja voittivat minien lähdön ja saivat samalla sertin nousten kakkosluokkaan VAU! Olimme vuokranneet leirintäalueelta mökin ja lisänukkujia saimme illalla kaksi lisää + yksi maksikoira. Teltta pystytettiin mökin kupeeseen ja nostimme Merjalle ja Väinölle onnittelumaljat ennenkuin aloimme valmistautua seuraavaan aamuun.

Lauantai alkoi aurinkoisissa merkeissä ja hellettä riittikin iltaan asti. Aamu oli kaikkien koirille virkeämpää aikaa ja Sanna ja Lyyli ottivat hienosti ensimmäisen nousunollansa, Onnea! Meillä Oskun kanssa molemmat startit olivat mukavia nollaratoja mutta kummassakin oli yliaikaa ja varsinkin toisessa ihan liikaa

Sunnuntaina satoikin melkein koko päivän vettä ja nurmikentällä piti olla tarkkana ettei liukastunut. Osku oli aamusta oikein kunnon agivireessä ja vauhtia oli radalla riittämiin MUTTA sitten kolmanneksi viimeisenä ennen kahta viimeistä hyppyä oli keinu ja Oskulla oli liian kiire alas eli hyppykeinuhan siitä tuli. Nyt kyllä harmitti, sillä kolmas nousunolla oli niin lähellä Viimeinen rata oli hyppyrata ja reilusti iltapäivän puolella joten kisaväsymys oli iskenyt kaikkiin koiriin. Väinö karkasi radalta kokonaan kahden eka hypyn jälkeen meidän katsojien syliin ja Lyyli vilkuili koko suorituksen ajan teltan suuntaan ja rata jäi kesken. Osku vilkuili myös ympäriinsä sekä otti uransa ensimmäisen kiellon putkelta, omalta lempiesteeltään. Yhteenvetona totesimme, että meidän täytyy vain harjoitella kisakestävyyttä =)

Tässä muutama kuva lauantain toisesta startista, josta hyvin näkyy miten Oskua piti "vetää perässään" jotta päästiin maaliin.