Eilen Ressu osallistui ensimmäisiin virallisiin kisoihin. Päivän aikana oli neljä starttia ja tavoitteena oli yksi onnistunut rata. Ihan tavoitteisiin ei päästy mutta paljon onnistumisiakin päivän aikana tuli. Kahdella ensimmäisellä radalla tuomarina oli Minna Räsänen ja kahdella viimeisellä Minna Väyrynen.

Ensimmäinen startti oli agilityrata ja minua ainakin jännitti ihan kamalasti. Ressu pysyi kiitettävästi lähdössä ja alku sujui kohtalaisesti; isoilla kaarroksilla ja muutamia rimoja pudottaen. Nyt joku jo sanoisi, että lopeta eteneminen, kun rimat putoavat mutta en minä raaskinut. Puomin kontakti meni loistavasti, samoin A:n. A.n jälkeen oli hyppy, josta rima putosi ja sitten ne minun pelkäämäni kepit; aloitus loistava mutta toiseksi viimeisestä välistä ulos ja eikun aloita alusta. Kolmannella yrittämällä vasta sujui mutta sitten olikin korvat hävinneet jonnekin. Putkesta tultaessa Ressu meni väärälle hypylle ja sieltä keinulle (en jostain syystä antanut keinu-käskyä ollenkaan), joka tultiin pysähtymättä alas. Se rata loppui siihen. Otin Ressua niskasta kiinni ja talutin pois radalta.

Toinen oli hyppäri. Nyt jälkikäteen harmittaa miksen lopettanut sitä rataa heti alkuunsa, koska Ressu varasti heti alussa ja se on jo sen merkki, että korvia ei ole. Kaksi ensimmäistä estettä olivat hyppyjä mistä tultiin kepeille. Ressu siis varasti ja koska minä en ehtinyt reakoida tarpeeksi nopeasti, se juoksi suoraan minun jalkoja päin. Tuloksena venähtänyt nilkka :(  Kuitenkin rata jatkui siitä suoraan kepeille, jotka sujuivat tosi mallikkaasti. Ainut positiivinen asia tältä radalta! Muutaman esteen jälkeen Ressu päätti suorittaa aivan oman ratansa ja jälleen jätimme suorituksen kesken.

Kolmas oli taas agirata ja nyt odotukset olivat korkeammalla. Mutta jälleen kerran Ressu varasti lähdöstä ja sen seurauksena suoritti putken väärin päin. No, millään ei enää ollut väliä ja jatkoimme rennosti eteenpäin. Kontaktit onnistuivat jälleen hienosti ja samoin rimat pysyivät ylhäällä mutta kepit jälleen vasta toisella yrittämällä.

Neljäs rata oli hyppäri ja melkoinen valssipyöritys. Puoleen väliin olimme jollain lailla kartalla mutta nilkka alkoi jo tosissaan ilmoitella olemastaolostaan ja jäin pahasti Ressun jälkeen, jolloin taas meno putken väärään päähän. (eikö ollutkin hieno selitys) Loppu meni muuten mutta ne kepit....taas vasta toisella yrityksellä!!! Arvatkaa mitä meillä seuraavaksi treenataan???

Niin kai se on, että Ressulla (sekä ohjaajalla) on intoa enemmän kuin taitoa ja kisatilanne on aina eri kuin treenit... Sen verran masokisti ihmisen kuitenkin pitää olla, että uutta ilmoa vaan kehiin ja kisaamaan!!