Tammikuu on onneksi ohi! Koko kuukauden kestäneet pakkaset pistivät huumorintajun koetukselle. Lapset tappelivat keskenään ja Osku purki energiaansa komentamalla kaikkia vuoronperään, meteliä on riittänyt! Sen puolituntia mitä korkeintaan tarkenimme (minä tarkenin) kerrallaan ulkoilla, hyppeli ja sukelteli Osku pitkin peltoja sillä seurauksella, että sai oikeaan silmäänsä yläluomentulehduksen. Ruhje silmäkulmasta löytyi, joten oli varmaan tökännyt sen johonkin. Yllätys oli aamulla melkoinen, kun silmä oli muurautunut umpeen ja luomi paisunut kolmikertaiseksi. Tänä aamuna Osku säikäytti minut uudestaan, kun kävelimme lenkillä pitkin pellonlaitaa ja yhtäkkiä pellolta lähti lentoon varis. "Lintukoira" säntäsi perään ja ojan yli hyppy päättyi nopeasti uikutukseen ja anovaan katseeseen minua kohti. Kaksi peukalonpaksuista pajunvartta tökötti pystyssä Oskun vieressä ja minä sydänkurkussa kahlasin hätiin. Olin varma, että pahempaakin oli sattunut, mutta onneksi Osku oli jäänyt vain kyljen kohdalta karvoistaan kiinni pajuun. Huh, huh! Tiesinhän minä, että tällä reitillä on vesakot viime kesän aikana raivattu, mutta ei tullut mieleenkään että Osku siellä säntäilisi mihinkään....ja mitä tästä taas opimme?!

Treenaamaan pääsimme kokonaista kaksi kertaa koko kuukauden aikana. Harmittaa, kun tarkoituksena oli talven aikana saada kontaktit ja keinu kisakuntoon :(  Nyt täytyy sitten vain käydä ja harjoitella ahkerammin. Tämän viikon maanantaina aloitimme Oskun kanssa yli vuoden tauon jälkeen tokon! Meidän ryhmässä on 7 koirakkoa ja tavoitteena osallistua huhtikuussa möllitokoon. Täytyy myöntää, että ensimmäinen kerta hieman jännitti mutta hienosti oli Oskulla vielä perusasiat muistissa. Rähinöitäkään ei syntynyt, ainoastaan pientä murinaa jos "viholliskoira" tuli liian lähelle. Kotiläksyjä olemme harjoitelleet ja uskomme, että tavoitteisiin päästään! Ja toiveena on myös saada hyvin käyttäytyvä koira eli ne murinat kokonaan pois